Opettajaopinnot paketissa

Niin sitä reilu puoli vuotta vierähti ja opettajaopinnot ihan mukavasti eteni. Oli onneakin matkassa, kun opetusharjoittelupaikka ratkesikin ilman suurta päänvaivaa, kiitos Sakkylle ja ohjaavalle opettajalleni Jaana Piipolle siitä. Pääsinpä vielä toteuttamaan harjoitteluani lähiesimies ammattitutkinnon sekä johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon kokonaisuuksiin. Esihenkilötyön kehittäminen on ollut viime vuosien ajan itselläni läheinen aihe, ja oli erittäin mahtavaa päästä juuri sille saralle opetusharjoitteluani tekemään.

Nyt on aika analysoida mitä kaikkea tämä opintopolku on minun tielleni tuonut. Aloituspäivät toteutettiin livetapaamisena Oulussa, ja tuolloin suurin osa opintonsa aloittaneista oli paikalla ja kaikkien nimetkin nimiringissä loppujen lopuksi opittiin.  Päivät oli antoisia, mutta itse työstin omaa sisäistä suoriutujaani, ja kehitin kärsivällisyyttäni kun yhä uudelleen kävimme erittäin tuttuja teknisiä asioita läpi. Lähipäivät kuitenkin loppujen lopuksi selkeyttivät hiukan, jättäen kuitenkin paljon vielä epäselvää sen suhteen miten sitä osaamista voi sitten osoittaa. Yksi parhaista lähipäivien anneista oli pienryhmään tutustuminen, ja yhteistyön aloittaminen niin että tiivis syksy heidän kanssaan erittäin antoisasti edettiin. Oman opiskelun etenemisen haasteena oli tuleva kesäloma, jolloin ei arviointeja ensimmäisistä tekemistäni osaamisen osoittamisista saanut, joten ei voinut tietää oliko tehnyt suorituksia sinnepäinkään. Tätä jäin jälkikäteenkin miettimään, että voisikohan tätä jotenkin kehittää niin että jos opinnot alkavat kesäkuussa, ja ymmärrettävästi opettajien lomat on heti heinäkuussa niin opiskelijat saisivat kuitenkin omia opintojaan etenemään myös kesän aikana.

Oulun päivien aikana meidät jaettiin myös pienempiin opintoryhmiin ja ryhmiin päätettiin koordinaattori. Ryhmämme muodostui mukavasti moniammatillisesti ja eripuolilta Suomea, ja kaikilla oli sama toive, että jokainen antaa ryhmälle parhaansa, eikä kukaan ole ns. vapaa ratsastaja. Ryhmämme koordinaattori ilmoitti kesän loppupuolella, ettei voikaan tehtävää hoitaa, kun suorittaa opinnot eri tahtiin. Jotenkin sitä päädyin minä taas ottamaan vastuuta ja hoitamaan koordinaattorin tehtäviä. Mikä ei minulle sinänsä mikään isopala ollut, jotenkin jopa ehkä helpompaa kun olen tottunut luotsaamaan. Opintoryhmämme toimi erittäin hyvin, jokainen antoi tilanteeseensa riippuen parhaansa ja tehtävän jako sujui luontevasti.  

Hetkellinen haastava kohta tuli kun toinen pienryhmä kutistui niin pieneksi että se hajotettiin liitettäväksi muihin ryhmiin. Meidänkin ryhmämme sai yhden uuden jäsenen. Tämän jäsenen ja tutoropettajien väliset ristiriidat meinasivat heijastua ryhmämme dynamiikkaan, ja hetkellisesti lisäsivät minun kuormitustani, kun koordinaattorina kuuntelin uutta jäsentämme haastavassa tilanteessaan. Loppujen lopuksi uuden jäsenen ryhmässämme olo jäi lyhyeksi, kun hän siirtyi kulkemaan omaa polkua. Tätä pysähdyin pohtimaan ja itseäni reflektoimaan, että olisinko voinut toimia eritavalla, asia ei kuitenkaan minuun liittynyt ja sinänsä koordinaattorina olin vain korvana uudelle jäsenelle. Osin otin kyllä mukaan ammattiroolini ja kuten työnohjaajana pyrin asiakkaita herättämään omaa osallisuutta ja vastuuta niin näissäkin keskusteluissa tein. Toki minun kuulemani tarina oli toinen puoli totuutta ja kolikon toinen puoli jäi minulta kuulematta. Kuulin pienryhmältäni, että haastavien vuorovaikutustilanteiden seminaarissa toinen tutoropettaja oli tämän ryhmämme jäsenen viestittelyn ja käyttäytymisen tuonut esille. Tätä jäin pelkän kuulemisen jälkeen miettimään, että mikä oli tutoropettajan tarkoitus, koska näinhän koko muulle opiskeluryhmälle tuli vaan tutoropettajan näkökulma sekä kokemus asiasta ja kolikon toinen puoli jäi heille kertomatta, eikä ryhmämme jäsen ollut enää puolustautumassa.

Jälkikäteen mietin tällaisen tilanteen pedagogisista ratkaisua, löytämättä mitään järkevää mikä ei olisi opettajan omista tarkoitusperistä lähtevää. Mutta sitten totesin, että nyt kerrankin otan itse puhtaan opiskelijan roolin ja unohdan oman ammattiroolini, ja annan asian vaan olla. Omassa työssä riittää vastaavia pohdintoja ihan riittävästi, ja onneksi en itse ollut kuulemassa tuota seminaaria, en ehkä olisi ollut niin myötämielinen, kun muu ryhmä, kuultuani aikaisemmin myös sen kolikon toisen puolen. Loppujen lopuksi tästä asiasta opin sen, että on todella antoisaa, että ihmisillä on erilaisia rooleja, ja ihan luvan kanssa voi joskus antaa asian olla. Mutta myönnän myös sen, ettenkö olisi pohtinut, että jos annan asian olla teenkö myös hallaa silloin puuttumatta asiaan ja jättämättä muut vaan toisen puolen totuuden varaan. Tällä kertaa päätökseni oli kuitenkin se, että tämä ei ole minun asiani, sitä kumpi puoli kolikosta on totuuden mukaisempi ei ole minun tiedossani, ja tämä on minulle ”vain” opiskelua, joten annan olla. Tiedän että ammattiroolissa olisin ehkä toiminut toisin. Oma pienryhmäni ei kaikkia asioita tiedä, ja senkin päätin silloin kun asiasta kuulun, ettei ole mitään syytä koko ryhmää tähän mukaan ottaa. Toki hekin aistivat omituiset välit tutoropettajan ja ryhmämme jäsenen välillä, mutta totesimme yhdessä, että annetaan sen olla heidän välinen asia, me edistämme ja keskitymme omaan oppimisprosessiimme.

Opintoihin kuului seminaarien toteuttaminen palapelimallilla, tämä oli ihan mielenkiintoinen tapa syventää osaamistaan. Palapelimallissa opettaminen oli luontevaa ja kun olimme ryhmänä tehneet hyvä valmistelut niin toteutus oli helppoa. Harmillista tämän mallin suhteen on se, että osa pienryhmistä pieneni niin olemattomiksi, että opetuksen toteuttamine eri menetelmin oli hankalaa. Keskustelut jäivät teennäisiksi, ja menetelmistä ei saanut oikeaa kuvaa. Tätä olisi ehkä hyvä pohtia jatkossa, että voiko tiivistää palapeliä, vaikka kolmeen kertaan, jolloin osallistujia olisi enemmän. Lisäksi oli mielenkiintoista, kuinka osa arviointivuorossa olevista halusi vaan arvioida, ilman osallistumista opetustuokion sisältöön. Mietin että kuinka monesti opettajana voit vain istua arvioimassa, ilman että aktivoit, osallistut ja osallistat muita. Kaikkinensa palapelimallista jäi kuitenkin hyvä tunne, ja sitä voin hyödyntää varmasti, jos joskus opettajana päädyn toimimaan.

Pienryhmän kanssa oli todella antoisaa ideoida aina uutta toteutusta palapellimalliin, ja mielestämme onnistuimmekin hyvin. Käytimme perinteisten diojen lisäksi, niin videoita, animaatioita, akvaariomallia ja kuutta hattua, heittäydyimme rooleihimme ja tuimme toinen toistamme, tuokioiden harjoittelussa, toteutuksessa ja reflektoinnissa jälkikäteen. Muiden ryhmien toteutuksista jäi positiivisesti mieleeni larppaus, jossa oli eri rooleja jaettu muiden tietämättä osallistujille, sekä ehkä negatiivisimpana väittely joka ryhmän pienuuden vuoksi jäi teennäiseksi. Ryhmien toteutuksissa näkyi selkeästi se, miten mikäkin ryhmä oli tehtäväksi antoon panostanut tai jättänyt panostamatta.

Osaamisen osoittamisia tein niin osaamismerkkien avulla, kuin luovasti eri kirjoitusmenetelmiä hyödyntäen raporteista blogikirjoituksiin. Osaamisen osoittamisessa oli helppoa se, että opettajan roolissa sekä esihenkilön roolissa ja toimimisessa on erittäin paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa sinun toimintasi vaikuttaa vahvasti muiden toimintaan, kaikessa on pyrittävä tasapuoliseen kohteluun ja syrjimättömään käyttäytymiseen, heitä, jotka tarvitsevat tukea pitää pyrkiä tukemaan omassa toimintakyvyssään, sekä he, jotka haluavat vastuuta, niin heihin pitää luottaa uusilla vastuilla. Tämä ydinajattelu kattoi läpi osaamisen osoittamiseni.

Omaa opettajuutta lähdin hahmottamaan taloksi, jossa talon seinämät ovat lait ja opetussuunnitelmat, jotka määräävät opettajuuden isot raamit. Talon seinät ovat ohjaamassa toteutusta eli ovat pedagogisia malleja, ja opetusmenetelmät ovat huonekaluja, mitkä ohjaavat huoneen käyttötarkoitusta. Talon katto on rakentunut omasta käyttöteoriastani. Talon rakenne koostuu pienistä päreistä, jotka sitoutuvat toinen toisiinsa ja sinne voidaan lisätä jo olemassa olevaa rakennetta vahventamaan lisää uusia päreitä.

Opetusharjoittelussa pääsin osallistumaan etäyhteydellä toteutettaviin opetuspäiviin niin lähiesimiesammattitutkinnon kuin johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon ryhmiin. Teemoina oli lähiesihenkilön roolit ja tehtävä, työhyvinvointi, oman johtamisen kehittäminen ja valmentava johtaminen. Teemat ovat itselleni todella tuttuja ja niiden sisälle olikin erittäin mielenkiintoista päästä suunnittelemaan omia opetustuokioita. Lisäksi kävin läpi ja muokkasin valmiita opetusmateriaaleja yhdessä ohjaavan opettajan kanssa. Tuttujen teemojen äärelle oli helppoa rakentaa kokonaisuuksia, ja aktivoivien opetusmenetelmien avulla sain ihan kelpo kokonaisuuksia luotua. Palautteiden mukaan, jota pyysin opintotuokioiden jälkeen forms-lomakkeella, sain kiitosta osallistujilta rauhallisesta, mukaansa tempaavasta tavasta tuoda asioita esille, sekä asiantuntevasta aiheiden käsittelyistä.

Yhteisopettajuus Jaanan kanssa oli yllättävän helppoa, hänen rautainen ammattimaisuutensa ja innostava opetustyyli, selkeiden esimerkkien kanssa on sitä mitä itse toivon ehkä joskus tarjoavan eteenpäin. Isojen opetusryhmien ohjaamisessa kaksoisopettajuudesta oli myös konkreettista hyötyä, esim. chat-kentän seuraamisessa. Jaanan opetustuokioihin oli helppoa sanoa omia esimerkkejä ja näkökulmia ja sain kokea olevani tasavertainen, vaikka suoritinkin harjoitteluani.

Minulla oli lisäksi lähiesimiestyön ammattitutkintoon liittyen pienryhmien ohjaaminen tehtävänä. Näiden tapaamisten tarkoituksena oli tukea opiskelijoita omien kehittymistehtävien tekemisessä. Pienryhmiä toteutettiin kahden opintoryhmän kanssa, ensimmäisen ryhmän tapaamiset oli lokakuussa ja toisen ryhmän tapaamiset tammikuussa. Ryhmien osallistujamäärä oli rajattu viiteen, ja osallistujat varasivat heille sopivan ajan Appontlet-ohjelmalla, tapaamisiin oli varattu aikaa noin 90 minuuttia.

Ryhmäohjauksessa kävimme läpi sitä miltä tuntui pysähtyä oman kehittymisen äärelle, ja pyytää omasta toiminnastaan palautetta. Lisäksi pohdimme mitä kukakin kokee kehittymisen osa-alueekseen ja miten siitä saadaan mahdollisimman konkreettinen tavoite, jota olisi mielekästä tavoitella. Pienryhmien ohjaaminen oli vähän, kun pitäisi mini työnohjauksia, joten aktivoivilla kysymyksillä, eri näkökulmien nostoilla ja kokemuksien vaihdoilla saimme erinomaisia keskusteluja aikaiseksi.

Opetusharjoittelussa kohtasimme välillä teknisiä haasteita, välillä aikataulua piti muokata lennosta kun keskustelua syntyikin odotettua enemmän, nämä saatiin kuitenkin hoidettua aina hyvin ja antoivat minulle vain sen kuvan että tätä se tämän päivän etäopettaminen on. Teknisille haasteille ei itse aina voi tehdä mitään, ja silloin on oltava erilaisia b- ja c-vaihtoehtoja takataskussa.  

Koko opintojen aikana tavoitteenani oli vahvistaa omaa pedagogista osaamistani, lainsäädännön, opetussuunnitelman ja muiden huomioimista mahdollisessa omassa tulevaisuuden toiminnassa. Sisällöllisesti menetelmät, arvot, eettinen lähestyminen, saavutettavuus, ekososiaalinen hyvinvointi olivat tuttuja, niiden anti piti vaan näissä opinnoissa kääntää opetusympäristöön. Eniten sain opetusharjoittelusta, kun pääsi konkreettisesti kokeilemaan omaa opettajuuttaan eri teemojen ja menetelmien avulla. Lisäksi on todettava, että aikataulussa pysyminen on yksi vahvuuteni, ja siihen liittyen opetussisällön suunnittelu aikaan sovittaen. Tämä aikataulussa pysymättömyys on sellainen asia joka itseäni häiritsee, jos on sitten kyseessä mikä tahansa asia, ja tähän toivoisin tutoropettajien kiinnittävän huomiota. Etenkin kun kyseessä oli iltaseminaarit, niin jos ohjelma on sovittu päättymään klo 20.30 tärkeää pitää kiinni siitä, se on viesti siitä että kunnioittaa myös muiden ajankäyttöä.

Jos jonain päivänä opettajana toimin niin kehittymiskohteekseni ehdottomasti nostan löytää opetussuunnitelmien, ja opintokriteereiden seasta oleelliset asiat, joita laajoista kokonaisuuksista pitää opetustuokioissa opettaa, ja mitä opiskelijat voivat opiskella itsenäisesti. Ydinaineanalyysi työvälineenä lähden sitä polkua sitten joskus kulkemaan.

Opinnot lisäsivät myös rohkeuttani hyödyntää vielä enemmän digitaalisia työkaluja ja jopa tekoälyä työssäni. Opintojen aikana otin käyttööni tekoälyn kuvien muodostamisessa, sekä harjoittelen sen hyödyntämistä tekstinkin muokkaamisessa, lisäksi opettelin hyödyntämään animaatio-ohjelmia sekä sarjakuvaohjelmia materiaalin luomisessa.

Kiitos tutoropettajille, etenkin Jannelle tutoroinnista, vaikka välillä kyselyni tehtävien arvioinneista varmaan otti päähänkin, mutta siitä täytyy sanoa, että oli mukava olla opiskelijan roolissa. Kiitos myös jokaiselle opiskelukollegalle, toiset jäivät enemmän ja toiset vähemmän etäälle, tästä oppina otan että monialaisissa ryhmissä on parasta antia toisten kokemuksista oppiminen, sekä muistutuksena että aikuisopiskelijoidenkin ryhmissä ollaan hyvin erilaisilla motivaatioilla mukana.

Lopuksi iso kiitos opintoryhmälleni, oli erittäin kiva luotsata laivaamme vaikkakin ensimmäisenä nyt taidan satamaan astella. Teidän kanssanne oli ilo tehdä yhteistyötä, ja uskon tiemme kohtaavan vielä tulevaisuudessakin. Kiitos myös Jaanalle opetusharjoittelun mahdollistamisesta, olen ikuisesti kiitollinen, että järjestit tiukasta aikataulustasi aikaa minun luotsaamiselleni, tämä on hyvä esimerkki siitä, että ikinä ei tiedä mitä mikäkin tuttavuus tuo tullessaan.

Nyt jään vaan katsomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Julkaistu
Kategoria(t): Yleinen

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *