Pedagoginen hyvinvointi = hyvinvointia toimintaympäristössä

Työelämässä puhutaan työkykyjohtamisesta, työhyvinvointiosaamisesta, sekä nostetaan tänä päivänä esille niin esihenkilön kuin työntekijöiden jaksamiseen liittyviä tekijöitä ja ilmiöitä. On herätty siihen, että tarvitsemme hyvinvoivia työntekijöitä luodaksemme toimivia konsepteja.

Opetusmaailmassa puhutaan pedagogisesta hyvinvoinnista, joka sisältää niin opiskelijan kuin opettajan näkökulman, ja sitä voidaan tarkastella yksilön tai yhteisön lähtökodista. Aivan kuten hyvinvoiva johtaja luo perustaa hyvinvoivalle työyhteisölle, niin myös hyvinvoiva opettaja rakentaa pedagogista hyvinvointia. Yhteisötason muodostavat työyhteisö, kollegat ja muut opettajan verkostot, joista hän saa voimaa ja tukea. Yksilötaso on henkilön oman kokemuksen taso, motivaatiosta, voimaantumisesta, itsesäätelystä jne. Pedagogisessa hyvinvoinnissa on paljon yhteyksiä organisaation/työyhteisön hyvinvointiin, jossa huomioidaan myös asiakkaiden eli opiskelijoiden hyvinvointi.

Katsotaan pedagogista hyvinvointia opettajan tai opiskelijan näkökulmasta niin omien voimavarojen tiedostamien, ja voimaantuminen, sekä itsesäätely ja motivaatio ovat keskiössä. Näiden lisäksi kyseessä on myös kehittyminen ja uudistuminen, sekä osallisuus omaan työyhteisöön tai opiskelijan ympäristöön. Toiminnan lähtökohtana on dialogisuus ja reflektio, joiden avulla hyvä opettaja kehittää omaa toimintaansa, ja näin ollen myös pedagogista hyvinvointia. Opiskelijoiden pedagogista hyvinvointia vahvistetaan huomioimalla kaikessa toiminnassa pedagogisen hyvinvoinnin periaatteita. 

Pedagoginen hyvinvointi koostuu kaikessa kohtaamisessa ja toiminnassa. Se on esimerkiksi, sitä miten opiskelijoita otetaan mukaan vaikuttamaan ja heidän osallisuuttaan oppimisprosessissaan huomioidaan.   Monipuolisten opetusmenetelmien käyttäminen ja pedagogiset ratkaisut mahdollistuvat, kun opettajalla on sekä taito ja uskallusta joustaa sekä astua turvallisten rajojen ulkopuolelle, sekä sietää epävarmuutta.

Pedagoginen hyvinvointi on työhyvinvoinnin lisäksi myös kokonaisvaltaista pedagogista toimintaa, joka luo hyvin- tai pahoinvointia. Opettajaa sitoo luonnollisestikin oppilaitosyhteisön eli koulutuksen järjestäjän asettamat raamit opetuksen ja ohjauksen toteutuksessa. Oppilaitosten toiminnan tavoitteiden toteutuakseen tarvitaan koko yhteisön pedagogista hyvinvointia.

Työhyvinvointi on työpahoinvoinnin ehkäisyä, se on useiden asioiden summa. Sen muodostavat turvallinen, terveellinen ja tuottava työ, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työ koetaan mielekkääksi ja palkitsevaksi, työ koetaan lisäävän elämänhallintaa. Työhyvinvointi on työn selkeät tavoitteet, kirkas perustehtävä, ja kokemusta että työ tukee elämänhallintaa.

Parhaimmillaan pedagoginen hyvinvointi on opiskelijaa osallistavaa pedagogiikkaa, joka on aidosti ja vahvasti opiskelijasta välittämistä. Se on onnistumisen ja myönteisten tunteiden luomista, mutta myös yhdessä kasvamista rakentavan palautteen avulla. Myönteiset tunteet ja positiivisuuden esille nostaminen, lisää työyhteisöissä työniloa, työnimua, innovatiivisia ratkaisuja. Positiivinen palaute ja myönteisyys vahvistavat yksilöitä ja yksilöiden taitojen käyttämistä. Myönteiset tunteet auttavat myös kohtaamaan kielteisiä ja vaikeita tunteita ja päästämään näistä vaikeista tunteista irti. Työniloon, innostumiseen ja motivaatioon vaikuttavat työyhteisön ilmapiiri ja toiminnat, jotka kannustavat opettajaa ammatilliseen kehittymiseen.

Pedagoginen hyvinvointi opettajan näkökulmasta voidaan kääntää myös työhyvinvoinniksi, työhyvinvointikin koostuu eri osa-alueista, niin fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta, henkisestä, ammatillisesta kuin johtajuuden elementeistä. Lopuksi haluankin nostaa esille Reetta Yrttiahon ja Susanna Posion Opettajan hyvinvointikirjan, jossa kirjoittajat tuovat esille positiivisen psykologian työkaluja työhyvinvoinnin tueksi. Kirja on erittäin hyvä opas, vaikka jokaiselle opettajalle itselleen oman hyvinvoinnin tueksi.

Kirjassa Yrttiaho ja Posio antavat pieniä, konkreettisia vinkkejä, joilla voi lisätä omia voimavaroja. He kuvaavat kokonaisvaltaista hyvinvointia kukoistuksena, jota jokainen voi arvioida jana-ajattelulla, niin että toisessa ääripäässä on kukoistus ja toisessa nuutuminen/riutuminen, janan keskivaiheessa on ”ihan yes”-olo.

Yrttiaho ja Posio kuvaavat kirjassaan kukoistuksen kehän, johon kuuluu elinvoimaisuus, myönteisyys, ihmissuhteet, merkitys, aikaansaaminen ja uppoutuminen. Elinvoimaisuuteen kuuluu kehon ja mielen yhteys, sekä elintavat mitkä tukevat hyvinvointiamme. Elinvoimaisuus on tunnetta, miten voimme ja jaksamme. Elinvoimaisuus on stressinhallintaa ja aivotyön huomioimista, keskeytyksien ja tietotulvan hallintaa. Myönteiset tunteet ja myönteisyys on yksi hyvinvointimme perusta, siihen kuuluu myönteisten tunteiden havainnointi, huomaaminen ja myönteinen ajattelu. Myönteiset tunteet eivät tarkoita kuitenkaan vaikeiden tunteiden kieltämistä ja taakse piilottamista, vaan sitä että tunnistetaan tunteitamme ja tunnereaktioitamme. Eli hallitsemme tunteitamme, eivätkä tunteet hallitse meitä. Siis ne tunnetaidot!

Uppoutuminen on pitkäaikaista sitoutumista, sekä oman osaamisen käyttämistä, siihen liittyy vahvasti omien vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen. Oman osaamisen käyttäminen lisää työniloa ja työnimua. Yrttiaho ja Posio kirjoittavat, että ihmissuhteet vaikuttavat kaikesta eniten hyvinvointiimme, nähdyksi ja kuuluksi tuleminen on perustarpeitamme. Opettajan työ on kohtaamista ja merkityksellisyyden luomista vuorovaikutustilanteissa. Työhyvinvointiin vaikuttaa kohtaamiset ja arvostuksen kokemus, opettajan työhyvinvoinnin kannalta merkityksellistä on tuen ja kannustuksen saanti esihenkilöltä, kollegoilta, oppilailta ja oppilaiden vanhemmilta.

Merkityksellisyyden tunteen neljä peruspilaria ovat yhteenkuuluvuus, tarkoitus, tarinankerronta ja itsensä ylittäminen eli transsendenssi, näitä neljää kokonaisuuttaa kehittämällä voidaan lisätä merkityksen tunnetta niin työssä kuin vapaa-ajalla. Merkitys rakentuu myös arvoista ja arvomaailmastamme, kokemuksesta että tekomme ovat oikeassa suhteessa arvoihimme. Yrttiaho ja Posio kuvaavat aikaansaamisen omien päämäärien saavuttamiseksi ja muutoksien aikaansaamiseksi, he muistuttavat, ettei kyse ole kuitenkaan tehokkuudesta ja suorittamisesta.

Lähteet pohdinnan tukena:

Manka M-L. & Manka M. 2015. Työhyvinvointi.

Pedagoginen hyvinvointi voimaannuttaa ja osallistaa opettajan ja opiskelijan – Oamk Journal.

Pedagoginen hyvinvointi peruskoulun opettajien työssä – pdf (journal.fi)

Pennonen M. 2021. Itsetuntemuksesta apua työhyvinvointiin.

Yrttiaho R. & Posio S. 2021. Opettajan hyvinvointikirja

Kuvat pixabay

Julkaistu
Kategoria(t): Yleinen

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *