Minä ja opettajuus

Pedagogiset mallit, opetusmenetelmät, ydinainesanalyysit ja käyttöteoriat… siinäpä paljon termejä joita on viime aikoina saanut sisäistää ja niiden avulla rakentaa omaa minäkuvaa opetusalan ammattilaisena.

Tykkään hahmottaa asioita visuaalisesti, joten ajatellaanpa ensiksi että lait, asetukset ja opetussuunnitelma on talon perusta ja ulkoseinät. Sisäseinät huoneisiin rakentuu pedagogisilla malleilla ja huonekaluja sekä huoneiden käyttötarkoitukset muodostuvat opetusmenetelmistä ja oppijoista. Ja talon katon rakennan omalla käyttöteorialla.

Jokaisella huoneella on oma käyttötarkoituksensa, johon tarvitaan myös tätä tarkoitusta tukevat huonekalut ja laitteet. Aivan kuten jokainen aihe ja oppitunnin tavoitteet vaativat erilaisia menetelmiä toteutuakseen. Ja jokaisen huoneen käyttäjä eli opettaja tuo sinne mukanaan itselleen tuttuja ja hyväksi todettuja menetelmiä.

Työnohjauksessa puhutaan viitekehyksestä ja lähestymistavoista/malleista. Itse tykkään toimia monialaisesti, hyödyntäen voimavara- ja ratkaisukeskeisyyttä, sekä valmentavaa ja systeemistä otetta. Näitä pohtiessani huomasin, että nehän ovat kuin oppimisen pedagogiset mallit. Nyt vaan piti pohtia lähestymistäni oppimisen näkökulmasta. Yksi ehkä eniten käyttämäni malli on case-oppiminen. Case-oppimisessa käsitellään jotain tosielämän tilannetta ja haetaan ryhmässä siihen ratkaisuja. Työnohjauksessa ohjattava tuo työelämän tilanteen, jota hedelmällisesti etenkin ryhmätyönohjauksissa puretaan, pilkotaan, pohditaan ja havainnoidaan yhdessä kaikkien osallistujien kanssa.

Toinen tuttu pedagoginen malli on ongelmalähtöisen oppimisen malli. Ongelmalähtöisessä mallissa annettua ongelmaa/haastetta aletaan pohtien ja keskustellen ratkaisemaan. Samalla punnitaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, niiden hyviä ja huonoja puolia. Ongelmalähtöistä lähestymistä hyödynnetään paljon etenkin sosiaalialan työnohjauksissa, ja tämä yhdistyy usein myös case-oppimiseen.

Ryhmätyönohjauksissa niin case-oppimiseen, kuin ongelmalähtöiseen oppimiseen voisi yhdistää vielä yhteisöllisen tai toiselta nimeltään yhteistoiminnallisen oppimisen. Yhteisöllistä oppimista hyödynnän etenkin työyhteisönongelma- ja haastetilanteissa. Yhteisöllisessä oppimisessa voidaan työyhteisön haastetilanteesta oppia yhdessä, sekä luoda uutta toimintatapaa yhdessä sovitusti. Samalla ryhmän jäseniin tutustuu paremmin ja heidän kokemuksistaan voi oppia ja näin vahvistaa omaa ammattitaitoaan.

Opetusharjoittelua varten haluan tutustua ja perehtyä tarkemmin DIANA-malliin. Uskon että tätä mallia voisin hyödyntää lähiesimies ammattitutkinnon, sekä johtamisen ja yritysjohtamisen erityisammattitutkinnon opetusta suunnitellessani. DIANA- malli on luotu verkko-opetusmalliksi, ja vaatii opiskelijoilta sitoutumista ja aktiivista osallistumista. Opetusharjoittelun teen aikuisille, esihenkilötyötä tekeville tai siitä haaveileville ammattilaisille, joten uskon mallin toimivan heidän kanssaan.

Pedagogiset mallit antavat siis ne seinät huoneeseen, joita sitten eri oppimisen menetelmillä voi alkaa täyttää. Aivan kuten työnohjauksissa viitekehys ja lähestyminen avaavat ovet eri työmenetelmien käyttämiseen. Ja työmenetelmiähän minulla on laatikot, kansiot ja mieli täynnä. Löytyy kuvia, kortteja, aktivoivia kysymyksiä, muumihahmoja, lomakkeita, alustuksia jne… Työnohjaajana roolini on enemmänkin olla ryhmän aktivoiva ja yhteen tuova, en anna vastauksia vaan herättelen kysymysten avulla ohjattavia pohtimaan ratkaisuja, sekä tarvittaessa otan työkalupakista menetelmän tukemaan aiheen käsittelyä. Työnohjausprosessin aloitan yleensä jollain aktivoivalla menetelmänä, jos olemme verkkoyhteyksillä niin saatan hyödyntää vaikka kuvia ja pyytää ohjattavia kertomaan itsestään ja työnohjauksen odotuksista kuvien avulla. Live-tilanteessa saattaa pöydällä olla Muumilaakson asukkaita, joiden avulla ohjattavat kertovat itsestään työyhteisön jäsenenä. Työnohjauskerran edetessä voidaan työstää vaikka jokaisen itsetuntemusta voimavarapuulla, vahvistaa tunnetaitoja tunnesanojen avulla tai pysähtyä mindfulness-harjoitteen avulla.

Tutustuessani eri lähteisiin jossa kerrottiin eri menetelmistä, huomasin että samat menetelmät on koottu myös useisiin työnohjauksen, coachingin ja fasilitoinnin oppaissa, joita olen hyödyntänytkin eri työyhteisövalmennuksissa, sekä työnohjauksissa. Learning Cafe, ideointipuu, aivoriihi, kuusihattua, voimavara ja vahvuuskortit ynnä muut, nyt on vaan käännettävä omat ajatukset niin että näitä menetelmiä voi tietenkin hyödyntää myös opettajuudessa. Opettajuushan on ohjaamista ja tukemista, aivan kuin työnohjauskin. Näiden menetelmien avulla voi helposti lähestyä opetettavaa aihetta, ryhmäyttää ryhmää, vahvistaa jokaisen osallisuutta ja toimijuutta, sekä huomioida yksilöitä. Esimerkiksi kuusi hattua-menetelmässä hattu antaa roolin jonka avulla ujoinkin osallistuja voi sanoa mielipiteensä.

Toki ennen seinien ja huoneiden sisustamista taloon tarvitaan katto. Eli se oman käyttöteorian rakentuminen, jonka itse ajattelen vahvasti minäkuvan rakentumiseksi. Käyttöteoria muodostuu teoreettisesta tietoperustasta, käytännön kokemuksesta ja ammattialan tietämyksestä sekä osaamisesta. Ja käyttöteoria siis vaikuttaa opettajan opetuksen suunnitteluun ja opetusmenetelmien sekä materiaalin käyttämiseen.

Oma käyttöteoria rakentuu aivan aluksikin koulutuksellisuudesta, ja siis teoriaosaamisella. Sen jälkeen siihen linkittyy työkokemus, jonka sisällä korostuu esihenkilötyön ja työnohjauksen työkokemus ja toki sosiaalialan tuoma erilaisten ihmisten ja erilaisissa elämän tilanteissa olevien ihmisten ymmärtäminen, tuen tarpeen hahmottaminen, sekä heille avunpyytäminen. Näiden lisäksi käyttöteoriaani vahvistaa erilaiset menetelmä koulutukset, sertifioinnit ja kurssit. Yhtenä tärkeänä osana, käyttöteoriassani on myös oma kokemus opettajuudesta. Käyttöteoriaani pohtiessa huomasin jälleen kerran yhtäläisyyden esihenkilönä toimimiseen. Kun olin alkutaipaleella esihenkilönä hahmottelin mielessäni ja taisin paperillekin laittaa omaa johtajuuden käyttöteoriaa, eli minäkuvaa johtajana toimimisesta. Siinä oli teorian ja työkokemuksen lisäksi tärkeässä osassa oma kokemus niin hyvästä kuin huonosta johtajuudesta, ja itsensä peilaaminen näihin kokemuksiin. Eli haluanko ottaa esikuvaksi millaisen esihenkilön, sellaisenko joka loi psykologista turvallisuutta vai sellaisen kuka johti pelolla. Johtamisen käyttöteoria pitäisi itseasiassa lanseerata vahvemmin, jokaisen esihenkilönä toimivan pitäisi pysähtyä miettimään mistä oma esihenkilön tai johtajan minäkuva rakentuu, mitä haluaisi siinä vahvistettavan ja mitä vähennettävän. (ps. kävin googlaamassa, en löytänyt johtamisen käyttöteorialla mitään, otan siis tähän tällä blogilla yksinoikeuden :))

Lähteinä blogin pohdinnoissa:

pedagogisiamalleja.pdf

Ammattiopisto Luovi. (2021). Pedagogisen hyvinvoinnin menetelmäpankki. Digitukea areenalla – erityistä osaamista.  Viitattu 19.5.2022. https://oy.finna.fi/oamk/Record/aoe.1602

Haukijärvi, N., Kangas, K. Knuutila, H. Leino-Richert, E. & Teräsvuo, N. 2014. Tavoitteena aktiivinen ja työelämälähtöinen oppiminen. Käytännön opetusmenetelmiä opiskelija- ja tyäelämälähtöiseen opetukseen ja koulutukseen. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 91. Viitattu 19.5.2022.  http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522165107.pdf

Verkko-opinnot 12.9. palapelimalli 1/5 käyttöteoria

Julkaistu
Kategoria(t): Yleinen

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *