Voiko yksittäinen henkilö muuttaa palautekulttuuria?

Monesti vielä tänä päivänäkin törmää työyhteisöissä siihen, että työntekijöillä on kokemus, etteivät he saa kiitosta tai palautetta työtehtävistään. Etenkin jos olet suorittavaa työtä tekevä ja puurrat asiakkaiden parissa päivittäin, mutta et ole palvelusta vastaava työntekijä, joku muu suunnittelee keitä tapaat ja mitä teet.

Eli olet se työläismuurahainen, joka puurtaa ja puurtaa, mutta koet ettet saa kiitosta, etkä koe saavasi arvostusta työpanoksestasi, koska tunnet että olet itsestäänselvyys toiminnassa. Sinulla on tunne, että palautteen joudut poimimaan ”rivienvälistä” tulkitsemalla. Mutta jos teet erheen niin ”rakentavan” palautteen kyllä saa kuulla ihan suoraan.  Tätä mietin eräässä yksilötyönohjauksessa, jossa pohdimme ohjattavan kanssa motivaatiota tehdä suorittavaa työtä, pysähdyimme myös miettimään voiko yksittäinen henkilö muuttaa yhteisön palautekulttuuria? Mistä tiedät, että teet työsi hyvin, mistä saat arvostuksen tunteen? Arvostus on yksi työhyvinvoinnin peruselementti, arvostus nousee meidän tuntemuksestamme tehdä tärkeää, merkityksellistä työtä, arvostus on vastuunsaamista, osaamisen huomaamista, palkitsemista ja kokemusta olla tasavertainen ja merkityksellinen työyhteisön jäsen.

Lisäksi olemme äärimmäisen huonoja ottamaan palautetta vastaan, myös sitä positiivista. Vihdoin kun saat joltain positiivista palautetta, niin alat itse aliarvioimaan suoritustasi: ”enhän minä mitään ole tehnyt”, ”eihän se ollut mitään” tai ”no työtänihän minä vain tein” tai vaihtoehtoisesti alamme miettimään, että mitä palautteen antajalla oli mielessä, miksi se noin minua kiitteli, varmasti hautoo jotain. Meidäthän on vanhoissa sanalaskuissakin opetettu nöyräksi kiitoksen kuullessamme, ”Ei kissa kiitoksella elä”, ”Kel’ onni on, se onnen kätkeköön”. Mutta toisaalta onhan meillä sanontana myös ”Kukapa se kissanhännän nostaisi, jos ei kissa itse”. Joten otetaan kiitos ja positiivinen palaute vastaan, vaikka sanomalla kiitos ja hymyillään päälle, annetaan itsemme tuntea se positiivinen itsessämme.

Voiko yksittäinen henkilö sitten muokata työyhteisön palautekulttuuria sekä lisätä arvostusta ja sen tunnetta työyhteisössä. En ole aivan varma, mutta aina kannattaa yrittää, sillä ilman että joku yrittää ei tule myöskään muutoksia. Pysähdy miettimään mikä sinulle on arvostuksen osoittamista, miten ja mistä asioista toivoisit saavasi palautetta, miten sinä otat palautetta vastaan, mieti myös, milloin itse olet huomannut hyvän työyhteisössä ja kiittänyt siitä? Kun olet jäsentänyt itsellesi toiveita asioista, joista toivoisit palautetta niin kerro se esihenkilöllesi, kerro hänelle myös se tunne, että koet ettei työtäsi arvosteta. Ehdota esihenkilöllesi, että palautteen antaminen ja vastaanottaminen nostetaan yhteiseen keskusteluun työyhteisössä! Arvostuksen kokemus on helpompi ottaa puheeksi, kun on itselleen jäsentänyt sitä ja siihen liittyviä toiveita.

Jokainen voi myös kiinnittää itse huomiota siihen, miten kohtaa kenetkin työyhteisön jäsenistä, pysähtyykö oikeasti kuuntelemaan mitä toinen sanoo, ilmaiseeko eleillä päinvastaista, kun mitä sanoo (silmien pyörittely yms.) Lisäksi mitäpä, jos Sinä päättäisit juuri tänään sanoa ystävällisen kiitoksen jollekin työkaverille tai useille työkavereille ja jos vastapuoli alkaa dissaamaan itseään niin toteat hymyssä suin vaikka, että ”hymy riittää”. Entäpä voisiko koko teidän tiiminne tai työyhteisönne sopia helmikuun eli ystävänpäiväkuukauden positiivisen huomaamisen kuukaudeksi. Jokainen antaa kiitosta ja positiivista palautetta ja opettelee ottamaan sitä hymyillen vastaan. Positiivinen palaute voi olla sanojen lisäksi, vaikka suklaapatukka, jonka päällä on lappu, ”kiitos” tai kahvikupin tuominen työkaverille kiitokseksi. Meistä jokainen haluaa tulla huomatuksi työyhteisössä joskus, myös hän, joka työskentelee itsekseen taustalla huomaamattomasti. Muistetaan huomata jokainen organisaation tekijä, annetaan kiitos myös näkymättömälle, jokainen jäsen on tärkeä tiiminjäsen!

Arvostus lähtee huomaamisesta, kuulemisesta, tasa-arvoisesta kohtelusta, psykologisesta turvallisuudesta ja luottamuksesta. Miten sinä näitä toteutat?

#ihminenihmiselle

#jaksavatyöyhteisö

#hyvinvoivatyö

Kiitoksen voi sanoa myös kukkasin.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *