Johdon työnohjaus esihenkilön inhimillistäjänä

Alkuvuonna olen useammassa johdon työnohjauksessa jollain tavalla sivunnut esihenkilön ja johtajan ulkokuorta ja sitä mitä siellä, toisilla erittäin vahvan titaanikuorenkin, alla on.

Koputtelimme tuota kuorta ja raotimme sitä vähän, siellä oli näkyvissä mm. pilkahduksia yksinäisyyden tunteesta, riittämättömyydestä, pettymyksestä, surusta, ehkä epäonnistumisesta sekä ahdistuneisuutta tulevasta. Kuoren alla oli myös tyytyväisyyttä, iloa, onnistumisen tunnetta, ylpeyttä ja rakkautta. Aina ei myönteiset tunteet riitä, esihenkilö kantaa kaiken tunnekuorman, jota pettyneet asiakkaat, epäonnistuneet rekryt, henkilöstön ristiriidat, jopa maailmantilanteen vaikutus työhön hänen hartioilleen kasaa. Esihenkilö tuntee ja kokee monet epämiellyttävät tuntemukset sydämen muljahteluina, pahana olona, heikotuksena, väsymyksenä, kyvyttömyytenä, päänsärkynä, kohonneena verenpaineena, mutta henkilöstölle ja verkostolle esihenkilö näyttäytyy vahvana, ehkä jopa kovana, rautaisena ammattilaisena.

Totuus kuoren alla voi olla toinen. Ja kun kuoreen tulee särö, alkaa huonommillaan säröjä tulla niin paljon lisää, ettei kokonaisuus pysy enää kasassa. Parhaimmillaan kuitenkin pieni särö herättää miettimään omia voimavaroja ja keinoja ennaltaehkäistä tulevia säröjä, vahvistaa toivottua toimintaa ja muuttaa ei toivotun toiminnan suuntaa niin ettei säröjä ala tulla liian nopeasti, vaan niin että jokaiseen säröön on voimia pysähtyä.

Pitääkö siis johtajan/esihenkilön vahvistaa kuorta niin paksuksi, ettei säröjä tule? Ehdottomasti EI! Säröt tekevät meistä inhimillisiä, me emme ole koneita vaan ihmisiä. Ihmisten ja koneiden suurin ero on se, että ihmiset tuntevat! Meidän on tärkeä olla tietoisia tunteistamme, tunnistaa ja nimetä niitä, näin voimme myös tulla tietoisemmaksi ympärillä olevista tunteista ja muokata sekä ennakoida toimintaamme ja reagointiamme.

Esihenkilö ei voi ”räjähtää” työntekijöiden edessä huutamaan ja räiskymään, hänen ei myöskään kannata kantaa tunnekuormaa kotiin ja räjähtää siellä puolisolle ja lapsille. Työntekijät voivat tulla haastavan asiakastilanteen jälkeen purkautumaan esihenkilölle. Mutta missä esihenkilö/johtaja voi purkautua? Tässä muutamia purkutapoja ohjattaviltani johdon työnohjauksista nostettua, kun teemaa käsittelimme:

”Huudan ja itken auton ratissa, kun ajan kotiin, taustapeili ottaa kaikki tunteeni vastaan.”

”Soitan lähimmälle esihenkilökollegalle ja puran hänelle asian. Usein siitä tuleekin sellainen molemminpuolinen purkukeskustelu.”

”Minun pitää saada olla hetki yksin, kävelen läheiseen kahvilaan, ostan kahvin ja kävelen takaisin. Yleensä silloin olen rauhoittunut.”

”Työpäivän jälkeen on päästävä lenkille tai salille, ensin on vain haettava lapset hoidosta ja ruokittava he. Tällöin toki on jo tullut välillä heille tiuskittuakin tuota pahaoloaan. ”

Nämä ovat kaikki omalla tavallaan toimivia asioita, mutta noissa yhteistä on se, että itse tunteet työnnetään taka-alalle, pysähtymättä tai käsittelemättä niitä. Entä jos Sinulla olisikin johdon työnohjaus sovittuna, ja johdon työnohjaaja pysäyttäisi Sinut noiden tunteiden äärelle, auttaisi pohtimaan mistä tunnereaktio voisi johtua, miten reaktiota voisi lieventää ja ehkä jopa muuttaa. Voisit päästää höyryt ensiksi ulos, mutta sitten etenisitte rakentavasti asiasta eteenpäin. Yleensä se tarkoittaa, että astutaan ensiksi askel taaksepäin, jotta nähdään kokonaisuus ja lähestytään sitten vähän erikulmasta asiaa.

Opit itsestäsi, toiminnastasi, löydät sanoja tunteille, et kiellä niitä vaan opit niistä ja hyväksyt ne. Sinun ei tarvitse pelätä kuoreen tulevia säröjä, vaan annat itsesi olla inhimillinen, itsestä oppiva ja tietoinen omista voimavaroista. Sinä tiedät, että säröjä tulee, mutta sinulla on työkalut ja tuki niiden käsittelyyn.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *