Leikkisästi eteenpäin

Kevät tuli ja perinteiset pihaleikit, äitikin nuortuu!

Nyt on viimeisen viikon aikana saanut lasten kanssa virittäytyä kevääseen, asfaltti mukavasti sulana niin sai kaivettua katuliidut, hyppynarut ja muut esille. Ja kyllähän sieltä muistin kätköistä löytyi ruutuhyppelyt, twist-kuminauhahypyt ja eri lorut hyppynaruiluun. Toki vieressä vielä olisi lumikinosta liukurilla laskemiseenkin.

Aloin miettimään sanontoja liittyen leikkimiseen. Leikkiminen kehittää tärkeitä taitoja tulevaisuutta ajatellen. Siinä saamme mielikuvituksen liikkeelle, opimme toimimaan toisten kanssa, rakennamme ryhmädynamiikkaan peruspalikoita, hahmotuskykymme ja looginen ajattelu kehittyy yms. Sanonnat kuvaavat sitä miten tärkeänä leikkimistä lapsilla pidetään.

Mutta miten jos nuo tutut sanonnat käännämmekin aikuisille ja aikuisten arkeen?

”Leikki on lasten työtä.”- Onko se aikuisellekin sitä? Vai ajattelemmeko että leikkivä ja leikkimielinen aikuinen laiskottelee ja käyttää aikaansa huonosti? Mutta leikin nimeäminen työksi, tuntuu jotenkin väärältä tämän päivän yleistä työelämää jos pohtii. Leikkimisen kutsuminen työksi herättää herkästi mieleeni suorittamisen ja tuloksellisuuden, ja sitä en kyllä leikkimiseltä toivo. Vai voisiko leikki olla vaan oikeus olla juuri siinä hetkessä, ja antaa mielikuvituksen viedä? Eikö tätä luovuutta ja läsnäoloa juuri tarvita myös työelämässä?

”Lapsi on terve silloin kun se leikkii.” – Entäpä aikuinen, onko hän sairas tai omituinen jos hän leikkii? Toivottavasti kukaan ei ajattele näin, minusta ainakin on aivan ihana antautua välillä lasten kanssa leikin vietäväksi. Tämän talven ihania muistoja on lumessa painiminen lasten kanssa, piilonen pimeällä sekä lumilinnan rakentaminen ja mäenlaskun riemut. Kesästä jo odotan vesileikkejä, vesisotaa, purkkista ja kattomunaa. Sisällä on on mukava antautua Schleich-eläinleikkeihin, tai rakennella legoja.

”Sujuu kun lasten leikki?” – tarkoitetaanko tällä että lasten leikki sujuu ongelmitta? Ehkä se tarkoittaakin sitä että asia sujuu nahistellen ja kinastellen. Voisiko tämän sanonnan muuttaakin että sujuu kun hallituksen neuvottelut (usein kuulostaa samalta kun lastenhuoneesta kantautuva nahinan eli ”keskustelun” ääni)?

Leikki ja leikkimielisyys on ohjauksissa ja valmennuksissakin käytetty tutustumisen ja ilmapiirin luomisen menetelmä. Toiset niitä karsastaa ja vieroksuu, ja kuuluukin ”ettei haluta mitään leikkejä”. Me aikuiset pelkäämme heittäytyä ja olla hetkessä, me alamme analysoimaan omaa ja toisten toimintaa ja miettimään mitä muut ajattelevat. Mutta kun sitten antaudumme leikkimään, huomaamme nauravamme, unohdamme kiireen ja tekemättömät työt hetkeksi, olemme läsnä juuri siinä tilanteessa. Näissä leikkimisen hetkissä, ja sen meissä piilossa olevan lapsenmielisyyden avulla voimme oppia itsestämme, toisistamme ja ryhmästämme paljon.

Ilo, riemu ja nauru auttavat meitä toipumaan ja sietämään stressiä paremmin. Ja nauruhan pidentää ikää!

Julkaistu
Kategoria(t): Yleinen

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.