Hurmoksesta strategiaan!

Miten strategiaa käsittelevä kirja voi saada minut innostumaan ja hekumoimaan asiasta– Paula Kilpisen Inhimillinen strategia sen teki!

Olen urani aikana useamman kerran kokenut, että yritysten strategia on liian korkeilla pilvenpiirtäjän huipulla tehtyä, ja sen juuret eivät millään yllä lähellekään perustuksiin. Ylin johto ajattelee, että kaikkia toimintoja ohjaa strategia ja siinä asetetut arvot ja visio. Etenkin julkisella sektorilla strategia on usein   kauniita sanoja ja vaikeasti ymmärrettäviä korulauseita. Totuus on usein se, että strategian jalkauttaminen voi olla lähiesihenkilöiden vastuulla, jotka ovat joutuneet strategiaan tutustumaan itsenäisesti yrityksen intrasta. Ja tällöinhän käy niin että lukija ymmärtää asian oman ajatuspohjan kautta, ja se ei välttämättä ole sama asia, kun mitä ”isojohto” on ajatellut. Ja jos strategian jalkauttaminen jää lähiesihenkilöiden vastuulle, voi joku lähiesihenkilö jättää asian epämääräisyyden vuoksi koko strategian käymättä läpi henkilöstön kanssa.

Työnohjauksissa niin johdon kun työyhteisöiden kanssa otan yleensä keskusteluun jossain vaiheessa yrityksen strategiset linjaukset ja arvot, ja miten ne kenenkin työssä näkyy. Olen kuullut monenlaisia kommentteja niihin liittyen, jotka kaikki kuvaavat valitettavasti juuri sitä, että strategiat koetaan usein ylimmän johdon sanelemiksi, eikä niitä mielletä oman työn ohjaajaksi. Tässä muutama kommentti työnohjattaviltani: ”Eikö arvot ole sellaisia, jotka liittyvät fyysiseen paikkaan enemmän kuin ihmisiin?”, ” Strategia, ei sitä minun tarvitse tietää esihenkilö kertoo minulle mitä teen ja se riittää” tai ”kyllä se visio tai arvo tai mikä se olikaan, oli joku hieno lause, mutta en minä tiedä miten se minun työhöni liittyy”. Nämä lauseet kuvaavat sitä, miten kaukana olemme siitä mitä strategian johtaminen voisi parhaillaan olla. Paula Kilpinen viittaa kirjassaan myös Matti Alahuhdan kirjaan Johtajuus-Kirkas suunta ja ihmisten voima, jossa Alahuhta kertoo, miten hänen johtamissaan yrityksissä strategia on aidosti ajateltu koko organisaation ytimeksi. Alahuhdan kirja herätti ihailua juuri tämän asian tiimoilta, kun sitä joskus aikaisemmin luin.

Paula Kilpisen kirja, kuvaa selkeästi miten strategian voisi inhimillistää ja rakentaa sen avulla vahva perusta koko yritystoiminnalle. Kirjaa lukiessani huomasin vaan nyökytteleväni ja itsekseni toteavan, että aivan – juuri niin! En olisi ikinä uskonut, että strategiaa käsittelevä kirja voi imaista niin mukaansa, että tulee luettua parissa päivässä koko teos, mutta uskottava se on, kun itse sen koin. En ala koko kirjaa tässä referoimaan, vaan kannustan jokaisen esihenkilötyötä tekevän tai yritysten toimintaa kehittävän ottamaan kirja käteen ja avata katseensa inhimillisemmän strategian luomiseen!

Paula Kilpinen kirjoittaa, että strategiat eivät tee mitään, vaan ihmiset tekevät. Strategian takana on aina ihmiset, ja strategia muuttuu todeksi vasta ihmisten toiminnasta. Parhaimmillaan johtamisen tarkoitus onkin muuttaa strategia ihmisten intohimoksi ja jokapäiväiseksi toiminnaksi. Tähän päästään vain, jos rakennetaan selkeä kytkös strategian ja jokaisen organisaatiossa toimivan ihmisen välille. Nyt jos näkisit minut, niin näkisit, että nyökyttelen päätäni koko ajan kovenemaa vauhtia. Siis todellakin! Silti käytäntö on usein se, että strategia on paperi tai PowerPoint esitys yrityksen pilvessä, ja sieltä sen ajatellaan ohjaavan koko yrityksen toimintaa ja ihmisiä. Strategiaa ei ole avattu jokaisen toimijan näkökulmasta, arvot ja visio ovat korulauseita, joita henkilöstön on haastavaa edes mieltää osaksi toimintaansa.

Kilpinen kirjoittaa strategian inhimillistämiseen pääsemme vain, jos tarkastelemme strategisia valintoja ihmisten kautta. Ja sanoitamme strategiaa ihmisten jokapäiväisen toiminnan sanoilla. Inhimillinen strategian peruselementtejä on neljä, tahto, kyky, osallisuus ja toimijuus. Tahto on halua edistää yhteistä tarkoitusta ja olla osa itseään suurempaa tarinaa. Kyky on sitä, miten ihmisten osaaminen ja oppiminen saadaan palvelemaan yhteistä tarkoitusta ja tavoitteita. Osallisuus on kokemusta, että jokainen on arvokas osa strategiaa, siihen liittyvät arvot ja tapa toimia. Toimijuuden mahdollistavat toiminta ja tavoitteet.

Ihmiskeskeisessä strategia prosessissa strategia on yksi laadittu tiekartta, joka elää arjessa ja jokaisen työntekijän tekemisissä. Työyhteisön on sisäistettävä strategia ja sitoutua siihen. Keskiössä on strategian inhimillistäminen ja vieminen käytäntöön tarkoituksen kulttuurin, kyvykkyyksien ja tavoitteiden välityksellä. Strategia muuttuu käytännöksi kuitenkin vasta kun jokainen työntekijä kokee yrityksen strategian merkitykselliseksi. Jokainen elää todeksi yrityksen arvoja, kehittää strategian edellyttämää osaamista ja toteuttaa strategiaa oman jokapäiväisen toimintansa kautta. Johdon tehtävänä on varmistaa ihmisten kytkeytyminen strategiaan, niin että jokainen ymmärtää oman roolinsa merkityksen strategian toteutumisen kannalta. Jokaiselle työntekijälle luodaan kytkös strategian omakohtaisen merkityksen osaamisen, toimintatavan ja tekojen kautta.

Kilpisellä on erinomainen ehdotus että, strategian jalkauttamisen asemasta voisimme puhua strategian inhimillistämisestä. Hän kirjoittaa, että tavoitteenahan on tavoittaa ihmisten mielet ja sydämet niin että, jokainen työntekijä haluaa antaa parhaan osaamisensa ja intohimonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Ja näin strategia kuuluu kaikille ei vaan johdolle ja hallitukselle. Johdon tehtävänä onkin entistä paremman strategian luomisen sijaan saada vietyä se arkeen, organisaation jokapäiväiseksi tekemiseksi. Tämä ei tapahdu automaattisesti, eikä helposti. Valitettavan usein strategia jää ylätasolle, yläpilveksi eikä henkilöstö pysty hahmottamaan mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Strategia herättää aina tunteita, se voi pelottaa, voidaan kokea, ettei se muuta mitään. Strategian käytännön viennissä pitäisi johtaa työyhteisön tunnetilaa ja yksittäisten ihmisten tunteita; innostusta, toivoa, pelkoa, epävarmuutta, turhautumista ja merkityksellisyyttä. Paula kirjoittaa strategia inhimillistetään, henkilökohtaistetaan ja sydämellistetään arjessa ja kohtaamisissa. Strategian sydämellistäminen edellyttää tunnetason kytkentää. Inhimillisen johtajan työkalupakkiin kuuluvat kohtaamiset, dialogit, kokonaiskuvan ymmärtäminen ja sen kytkeminen käytännön tekemiseen, psykologinen turvallisuuden ja luottamuksen luominen, ihmisen voimaannuttaminen ja arvostuksen osoittaminen. Toivon niin kovasti, että tämä kirja aukaisee useamman niin julkisen kuin yrityspuolen johdon silmät, ja tulevaisuudessa näistä inhimillisistä strategioista ja niiden tuomasta positiivisesta vireestä työyhteisöissä saamme lukea jatkossakin kannustavia kirjoja ja artikkeleita.

Perhosen strategia ei välttämättä ollut
toimivin kun nyt jo heräili talvilevostaan!
Kuva otettu 13.4.2022
Julkaistu
Kategoria(t): Yleinen

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.